AMSTERDAM

Mun on vaikea kirjoittaa nyt mitään, koska mulla on niin paljon ajatuksia päässä. Paljon ihania ajatuksia meidän matkasta, paljon ajatuksia Amsterdamista ja kulttuurista siellä, paljon ajatuksia matkustelusta ja paljon ajatuksia ihan omasta yleisestä fiiliksestä. Matkustelu on niin ihanaa, se antaa niin paljon. Ja avaa ovia.

Niitä ovia on aina ollut tosi raskasta ja haikeaa sulkea, mutta nyt kun tajusin että ei niitä olekaan mikään pakko sulkea, on olo aika erikoinen. Hyvällä tavalla.

Näiden kuvien saattelemana aion mennä nyt rauhoittumaan ja sitä kautta nukkumaan. Hyvät yöt ja huomenet itse kullekin!

EN OSAA PAKATA

Maksimaalisen onnellisuuden saavuttamisen vuoksi olen viimeaikoina tehnyt elämääni muutamia uusia sääntöjä, joita minun tulisi noudattaa. Yksi niistä on semmoinen, että jos minun tekee mieli sanoa kyllä, mutta järki sanoo ei, niin sano kyllä.

Tässä taannoin kun makoilin sohvalla ja selasin instagramia, niin ystäväni Katariina (jonka kanssa ollaan nähty ihan pari kertaa satunnaisesti nyt ehkä viimeisen kahden vuoden aikana mutta muuten ei olla jostain syystä juteltu mitään, edes interaktiivisesti) laittoi minulle snapchatissä että lähdenkö 16. päivä hänen kanssaan Amsterdamiin. Snäpin loputtua käänsin silmäni kahdeksi sekuntiksi ylöspäin ja muistin uuden elämänohjeeni, jonka jälkeen avasin whatsappin ja kirjoitin viestin että minulla ei ole oikeastaan rahaa mutte lähden. Varasimme matkan ja huomenna klo 8.15 lähdemme sinivalkoisten siipien saattelemana kohti Hollantia. Olen taas jättänyt kaikki viime tippaan: tänään pitäisi lähteä Helsinkiin, mulla ei oo vielä junalippua, junalippuun tarvitsen myös opiskelijakortin, ja opiskelijakorttiin tarvitsen passikuvan. Ei minulla ole. Silti istun vain tässä tietokoneen ääressä ja otan itsestäni webcameralla kuvia ja kuuntelen outoa uutta musiikkia.

Tänä aamuna ensimmäisenä "aloin pakkaamaan" kovin energisenä vain huomatakseni että eihän minulla ole edes laukkua. Onneksi minun ihana kämppikseni omistaa paljon mukavia tavaroita joita saan lainailla! Pakkaamisen aloitin neljä ja puoli tuntia sitten, ja tällä hetkellä tilanne näyttää tältä:

Mitä Amsterdamissa voi tehdä pilven polttelun ja huorissa käymisen lisäksi? Jos joku teistä on käynyt siellä tekemässä jotain mitä haluaisit suositelle kahdelle parikymppiselle tytöntylleröiselle niin ehdottomasti kommenttia tulemaan!

KIITOS

Kiitos Nipsu.

Kiitos että olit maailman pehmoisin koira.

Kiitos että nenäsi oli maailman suloisin.

Kiitos että herätit minut kaksitoista vuotta sitten joka aamu pusuilla.

Kiitos että jaksoit olla täällä paljon kauemmin kuin useimmat rotutoverisi.

Kiitos että olit ihan uskomattoman energinen loppuun asti.

Kiitos että olit 99% ajasta niin onnellinen.

Kiitos että olit mun luonani sillonkun kukaan muu ei ollut.

Kiitos että (ainakin nuorempana:D) piristit itkevää Petraa pusuilla ja rohkaisevilla hännänheilutuksilla.

Kiitos että sain leikkiä kanssasi piilosta ja muita leikkejä. Uskomatonta muuten että opit leikkimään piilosta kun et osannut antaa tassua, ja istuminen ja makaaminen meni myös aika usein sekaisin. 

Kiitos että olit kärsivällinen etkä purrut vaikka olin pienempänä varmasti välillä vähän vittumainen.

Kiitos että jaksoit kun käänsin korviasi väärinpäin ja rakkausmyrskyissä joskus heiluttelin päätäsi vähän puolelta toiselle.

Kiitos että istuit vihaisesti naamani päälle sen ainoan kerran kun päätin kokeilla mitä tapahtuu jos ärsytän sinua niin kauan että teet sille jotain.

Kiitos että olit maailman kaunein koira.

Kiitos että revit minut välillä väkisin pohjalta antamaan sulle vaikkapa juustoa.

Kiitos että tykkäsit kaikista minun kavereistani ja kehitit joidenkin kanssa ihan omia juttuja.

Kiitos että olit maailman hurmaavin koira.

Kiitos että levitit ympärillesi positiivista energiaa enemmäin kuin kukaan muu olento minun elämässäni.

Kiitos kun kusit kerran entisen poikaystäväni kotitalon eteisen matolle sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli ikääsi kauhisteltuaan sanonut loppusi lähenevän. (harmi että teit sen pari kertaa myöhemmin talossa jonka asukkaisiin mulla oli vähän positiivisemmat fiilikset)

Kiitos että näytit tuon kyseisen idiootin ihmisen olleen väärässä, etkä meinanutkaan lähteä täältä muutamaan vuoteen.

Kiitos että jaksoit olla mukana kaikissa tempauksissa mitä me keksittiin.

Anteeksi että kokeilin joskus laittaa sukan sinun kirsuusi ihan vain nähdäkseni miten reagoit siihen. 

Anteeksi että tein sen uudestaan muutaman kerran.

Anteeksi että laitoin joskus juuston sisälle kurkun palaisen vain nähdäkseni syötkö sen.

Anteeksi etten tullut pois uimasta vaikka huusit rannalla kauhuissasi.

Anteeksi etten aina päästänyt sinua minun huoneeseeni.

Kiitos että annoit anteeksi nopeasti.

Kiitos että et unohtanut minua vaikka muutin pois kotoa.

Kiitos että olit aina niin innoissasi kun tulin kotiin.

Kiitos että jaksoit odottaa että ymmärtäisin. Toivottavasti muistan sen aina.

Kiitos että jätit jälkeesi - ja minun mieleeni - ihan uskomattoman ihania muistoja.

Kiitos että jäit elämään näin vahvasti minun sisimpääni.